Me emme seurustele. Lause, joka on odottanut lausutuksi tulemista jo kauan. Kyllähän minä sen tiesin, en vain halunnut (taas kerran) nähdä totuutta -lausua sitä julki. Hyvä puoli tässä on se, ettei minun tarvitse katua tai tuntea huonoa omaa tuntoa tietyistä asioita. Mutta ne huonot puolet..se toimii molempiin suuntiin. Vaikka kuinka tuo totuus on tuotu ilmi, en voi olla rakastamatta. Tiedän kyllä, etten voi miestä muuttaa, mutta silti..en tahtoisi jättää tätä tähän. Leijonamainen ylpeyteni olisi kyllä toista mieltä -olen liian nuori tyytymään.

Tämän koko episodipohdinnan vuoksi olen ollut koko viikon omissa maailmoissani jollain tasolla. Pohtinut ja miettinyt ja ajatellut taukoamatta -nukkunut sentään olen suhteellisen hyvin rankahkon työn vuoksi.

Eilisilta pelasti koko viikon. Ystävä soitti festareilta lempibändini aikana. Vaikka minut herätettiin juuri vaivuttuani uneen ja tietoisena seuraavan päivän aamuvuorosta, hymyilin. Menin aivan pähkinöiksi ja sekaisin. Teki mieli olla mukana pienessä humalassa, nauttimassa elämästä ja ennen kaikkea hetkestä. Kyllä vielä!

Niin..sen olen aivan täysin unohtanut. Hetkeen tarttuminen oli joskus mottoni ja on aika vaatia se takaisin. Carpe diem vaikka henki menisi..

Se on jo melkein täällä. Kuulen ovisummerin soivan -kohta se nousee portaita ylös ja koputtaa myös tänne.

Rakastan miestä. Tuntuu pitkästä aikaa hyvältä -välillä harkitsin jo luovuttamista. Juttelimme eräänä iltana asioista ja ymmärsin, minkä arvoisesta asiasta todella on kyse. Minun ei enää tarvitse epäillä.

Vielä kun tuo perse lopettaisi kasvamisen -ja minä syömisen..

Tämä lampi on osittain suo
Siksi siinä onkin kyykäärmeitä
En tahdo uida
En osaa
Istun rannalla ja katselen sorsia
Odotan
Odotan, että käärme tulisi
Odotan, että se hyökkäisi sorsan kimppuun
Hukuttaisi sen
Aivan kuin sinä silloin monta vuotta sitten teit minulle

..se ei tule koskaan.

Voi miksi sinä mies olet niin ärsyttävä? On hetkiä, joina vihaan sinua silmittömästi, ja jos tällöin tulisit vastaan, löisin sinua.
Voi miksi sinä mies olet niin ihana? Miksi minä haluan sinua vaikka hermo menee ja käämit palaa? Miksi minulle ei kelpaa kukaan muu? Miksi minä haluan vain sinut?
Sinua ei näy. Minä odotan, mutta sinä et taaskaan tule. Puhelin piippaa: "Sori, ei voidakkaan nähdä, kaveri houkutteli mukaansa keikalle. Nähtäiskö vaikka huomena?"
Mutta huomista ei tule. Tiedän sen. Aina, kun menet tuon kaverisi luo, viivyt muutaman päivän. Ja minä en voi kuin pohtia, miksen koskaan ole etusijalla. Miksi minut voi siirtää syrjään ja piiloon? Miksi minulle tehdyt lupaukset on tehty rikottaviksi, vaikka kuinka olet olevinasi maailman mukavin mies, jolle sana on kunnia-asia?

...että vituttaako?

Ei onnistu. Ei inspaa. Pitäisi kyllä, mutta puutostilat vaivaavat.
Tajusin viime yönä (unettomana), että minua vaivaa musiikillinen AD/HD. Musiikkimakuni vaihtelee hetkien mukaan, enkä (varsinkaan yksin ollessani) läheskään aina kykene kuuntelemaan biisejä loppuun -tai edes puoliväliin. Huolestuttavaa.
Toinen asia, jonka havaitsin jo monia vuosia sitten, on kykyny assosioida ihmissuhteet tiettyihin kappaleisiin. Tosin en huomaa sitä ennen kuin suhde on ohi ja kartan tiettyjä bändejä/biisejä huomaamattani, mutta kuitenkin tietoisesti..

Nyt iski sylinkipeys.